Yritysten kansainvälistymiseen liittyviä kysymyksiä – kiinteä toimipaikka ulkomailla

Suurennuslasi, laskin ja rakennus sekaisin sinisävyisenä

 

Suomesta käsin ulkomaisille asiakkaille tapahtuva myynti ei yleensä luo suomalaiselle yritykselle verovelvollisuutta, rekisteröitymisvelvoitetta tai muita viranomaisvelvoitteita ulkomaille.  Suomalaisen yrityksen toimiessa konkreettisesti ulkomailla liiketoiminnan siellä harjoittamiseksi liittyy tähän kansainvälistymiseen yleensä jossain vaiheessa kysymys liiketoiminnan harjoittamisen toimintamuodosta ulkomailla.

Verotus on tekijä, joka usein ohjaa suomalaisia yhtiöitä rekisteröitymään toimintavaltiossaan. Rekisteröitymiskysymys nousee viimeistään esiin, kun yhtiön toiminnot ulkomailla muodostavat sinne paikallisessa verolainsäädännössä ja verosopimuksissa tarkoitetun kiinteän toimipaikan. Kiinteän toimipaikan muodostuminen tuo sen sijainti­valtiolle oikeuden verottaa kiinteään toimipaikkaan liittyvää tulosta. Kiinteän toimipaikan sijainti­valtion verotusta varten kiinteän toimipaikan osalta on pidettävä kirjanpitoa, jotta toimipaikan maakohtainen erillis­tulos mm. verotusta varten voidaan raportoida.

Kiinteä toimipaikka

Verotuksen kiinteän toimipaikan muodostuminen edellyttää yritykseltä toimintoja kyseisessä valtiossa. Tällä tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan. Verosopimuksissa mainitaan esimerkkeinä kiinteästä toimipaikasta muun muassa seuraavaa:

  • yrityksen johtopaikka, sivuliike, toimisto, tehdas tai työpaja;
  • jos rakennus-, asennus- tai kokoonpanotoimintaa harjoitetaan ulkomailla ja toiminta kestää yli 6, 12 tai 18 kuukautta (riippuen verosopimuksesta).
  • yrityksen edustaja voi muodostaa kiinteän toimipaikan, vaikka yrityksellä ei olisikaan käytettävissä pysyvää liikepaikkaa.
  • epäitsenäinen edustaja voi muodostaa kiinteän toimipaikan, jos edustajalla on valtuus solmia sopimuksia yrityksen nimissä tai vastaanottaa tilauksia.

Kiinteän toimipaikan muodostumisen toteaminen ja asianmukaisten veroilmoitusten ja raporttien antaminen kiinteän toimipaikan sijaintivaltion viranomaisille edellyttää yhtiöltä omaa seurantaa ja oma-aloitteisuutta. Yleensä veroviranomainen valvoo kiinteän toimipaikan muodostumista takautuvasti ja tällöin seurauksena kiinteän toimipaikan takautuvasta valvonnasta voi olla rangaistusseuraamuksia.

Toimintamuoto

Yleensä ulkomaan toimintojen toimintamuodon valintatilanteessa ollaan viimeistään silloin, kun suomalaisen yhtiön toiminnot ulkomailla muodostavat sinne kiinteän toimipaikan ja siten verovelvollisuuden. Toimintamuodon valintaa ohjaavat mm. tarkoituksenmukaisuus ja vastuukysymysten ohella myös verovelvollisuus ja muut viranomaisraportointikysymykset.

Tilanteessa, jossa yhtiöllä on toimintoja ja velvoitteita ulkomailla, voidaan ulkomaan toiminnot käytännössä organisoida mm. seuraavin tavoin:

  • Suomen yhtiön sivuliikkeen/kiinteän toimipaikan rekisteröinti ulkomaille
  • Paikallisen lainsäädännön mukaan rekisteröidyn tytäryhtiön perustaminen
  • Paikallinen sopimuspohjainen edustaja

Ulkomaille rekisteröity sivuliike on osa suomalaista yritystä, kun taas ulkomaille rekisteröity tytäryhtiö on emoyhtiöstään erillinen oikeussubjekti. Kirjanpidossa kiinteän toimipaikan tulot ja menot sisältyvät osaksi suomalaisen yrityksen kirjanpitoa samalla tavalla kuin kotimaiset liiketapahtumat. Tuloverotuksessa kiinteää toimipaikkaa kuitenkin käsitellään sijaintivaltiossaan yleensä kuten itsenäistä paikallista yritystä ja kiinteän toimipaikan verotettava tulo lasketaan siten kuin se olisi Suomen pääliikkeestä ja muista yrityksen osista erillinen, itsenäinen ja riippumaton taho.

Ulkomaisen tytäryhtiön toiminnoista pidetään omaa erillistä kirjanpitoa. Verotuksessa kuitenkin edellytetään, että konserniyhtiöiden välisten liiketapahtumien hinnoittelu on markkinaehtoista. Mikäli markkinaehtoisesta hinnoittelusta poiketaan, voidaan tulonmuodostusta verotuksessa oikaista ja toimittaa verotus kirjanpidosta eriytyneen tulonmuodostuksen perusteella.

Ulkomaille palkatun työvoiman osalta pitää yleensä noudattaa sijaintivaltion työnantajavelvoitteita. Tämä tarkoittaa sitä, että veronpidätykset tehdään sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti ja työnantajan sosiaaliturvamaksut määräytyvät lähtökohtaisesti niin ikään työntekijän sijaintivaltion mukaan. Suomesta ulkomaille EU/ETA-valtioon tai sosiaaliturvasopimusvaltioon tilapäisesti lähettyjen työntekijöiden osalta voidaan hakea kuulumista Suomen sosiaaliturvan piiriin myös ulkomaan työskentelyn aikana.

Lopuksi

Suomalaisen yhtiön toimintojen muodostaessa ulkomaille verolainsäädännössä tarkoitetun kiinteän toimipaikan edellyttää tämä yleensä seuraavia toimia:

  • Sivuliikkeen rekisteröiminen ulkomaille tai ulkomaisen tytäryhtiön perustaminen
  • Kirjanpidon laatiminen ulkomaan toiminnoista
  • Palkkahallinnon järjestäminen ulkomaille
  • Työntekijöiden sosiaaliturvan järjestäminen ja maksujen suorittaminen

Osa velvoitteista voi syntyä jo ennen kiinteän toimipaikan muodostumista. Käytännössä suomalainen yhtiö joutuu antamaan viimeistään kiinteän toimipaikan muodostuttua sijaintivaltion toiminnoistaan yrityksen tuloveroilmoituksen, hoitamaan sijaintivaltiossa työntekijöiden palkkaraportoinnin ja ennakonpidätykset sekä järjestämään työntekijöiden sosiaalivakuuttamisen sekä muut työantajavelvoitteet.