Pesänhoitajan ja erityistarkastuksen suorittajan välinen yhteistyö

Konkurssipesän pesänhoitajan tulee huolehtia, että velallisen toiminta ennen konkurssia tarkastetaan riittävässä laajuudessa. Konkurssilain mukaan konkurssipesän velkojat voivat päättää velallisen tilien ja toiminnan erityistarkastuksesta, jos velallisen kirjanpito tai muut seikat antavat siihen aihetta. Mikäli varattomassa konkurssipesässä on syytä epäillä rikosta, merkittävää takaisinsaanti-, vahingonkorvaus- tai muuta vastuuperustetta, erityistarkastus saatetaan suorittaa konkurssiasiamiehen päätöksellä ja kustannuksella ja/tai pesä voidaan määrätä julkisselvitykseen.

Useimmiten erityistarkastuksen teettämisestä päätetään ensimmäisessä velkojainkokouksessa. Erityisestä syystä erityistarkastus voidaan kuitenkin käynnistää myös ilman velkojainkokouksen päätöstä pesänhoitajan kuultua suurimpia velkojia.

Erityistarkastuksen suorittajasta ja tarkastuksen tavoitteista

Erityistarkastuksen suorittajan tulee olla toimeksiannon laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävän perehtynyt mm. osakeyhtiölakiin ja muuhun yhteisölainsäädäntöön, konkurssi-, takaisinsaanti- ja vahingonkorvausoikeuteen sekä rikosoikeuteen ainakin velallisen rikosten osalta. Konkurssiasiain neuvottelukunta suosittelee, että tarkastuksissa käytetään KHT- tai HT-tilintarkastajia ja tilintarkastustoimistoja.

Erityistarkastuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ensisijaisesti pesänhoitajan ja velkojien päätöksen tekoa varten. Tarkastuksella selvitetään, onko velallinen tai tämän edustaja menetellyt sopimattomas-ti velkojiaan kohtaan ja onko konkurssipesään palautettavissa tai muuten saatavissa varoja. Tarkas-tuskertomuksen perusteella pesänhoitajan ja velkojien tulisi pystyä arvioimaan takaisinsaantiperustei-ta, mahdollisia velallisen rikoksia ja kirjanpitorikoksia sekä osakeyhtiölain varojenjakosäännösten noudattamista.

Erityisesti laajemmissa konkurssipesissä erityistarkastus tulisi pääsääntöisesti suorittaa, jotta voidaan varmistua siitä, että velallisen toiminta tulee selvitetyksi riittävässä laajuudessa. Myös pienemmissä pesissä erityistarkastus tulee suorittaa, mikäli pesänhoitaja ei kohtuullisella työmäärällä voi itse selvittää epäilemiään yksityiskohtia.

Erityistarkastus palvelee osin samaa tarkoitusta kuin pesänhoitajan suorittama velallisselvitys. Normaalitapauksessa erityistarkastus suoritetaan velallisselvityksen valmistumisen jälkeen, mikä tarkoittaa samalla sitä, että erityistarkastuksen tekijällä on tällöin käytettävissään tämä pesänhoitajan tekemä selvitystyö, jota kutsutaan usein tässä yhteydessä alustavaksi tarkasteluksi.

Pesänhoitajan ja erityistarkastuksen suorittajan välinen työnjako ja yhteistyö

Pesänhoitaja on se konkurssihallinnon edustaja, jonka kanssa erityistarkastuksen suorittaja pääasiallisesti asioi kaikissa erityistarkastuksen vaiheissa aina erityistarkastusta koskevan tarjouksen antamisesta lopullisen erityistarkastuskertomuksen luovuttamiseen saakka. Tarkastustarpeen määrittely tarkastukseen ryhdyttäessä sekä siihen tarkastuksen aikana tehdyt mahdolliset muutokset ja lisäykset sovitaan käytännössä pesänhoitajan kanssa. Yksittäisillä velkojilla voi luonnollisesti olla erityisiä huomioita tai toiveita tarkastuksessa selvitettäväksi tulevista seikoista, jotka pesänhoitaja ottaa huomioon määritellessään tarkastustarvetta.

Erityistarkastuksessa on pitkälti kyse pesänhoitajan tekemän selvitystyön jatkamisesta ja syventämisestä. Jotta erityistarkastuksen suorittajalla, jonka tausta ja kokemus muodostuvat useimmiten tavanomaisista tilintarkastuslain mukaisista vuositilintarkastuksista, olisi edellytyksiä onnistua erityistarkastuksen suorittamisessa siihen liittyvien vaativien tavoitteiden mukaisesti, tarkastuksen tekijällä on oltava myös edellä mainitulla tavalla riittävä perehtyneisyys käytännössä lähes koko insolvenssioikeuden alueeseen.

Vastaavasti kuin tilintarkastuslain mukaisissa tilintarkastuksissa, erityistarkastuksessakin voidaan katsoa olevan kolme vaihetta; suunnittelu, suorittaminen ja raportointi. Huomattavaa on, että erityistarkastuksen suorittamisesta sovittaessa sen laajuus määritellään aina erikseen. Tarkastus voi koskea vain esimerkiksi tiettyjä takaisinsaantiperusteita tai se voi olla laajempi tarkastus, jossa selvitetään kaikki erityistarkastuksessa tavanomaisesti selvitettävät asiat. Tarkastukselle sovitaan yleensä myös yksi tai useampia erityinen painopistealue. Tämä tarkoittaa sitä, että sovitaan tietty tai tietyt asiakokonaisuudet selvitettäväksi erityisen yksityiskohtaisesti. Erityistarkastuksentekijä voi myös joissain tilanteissa tarkoituksenmukaisuussyistä ja osana erityistarkastusta huolehtia velallisen kirjanpidon tekemisestä loppuun. Tällöin kyse on lähinnä tositteiden teknisestä kirjaamisesta.

Jos edellä mainittua perehtyneisyyttä insolvenssioikeuteen ei olisi, erityistarkastuksen suorittajan ja pesänhoitajan välinen kommunikointi jäisi hyvin todennäköisesti tehottomaksi ja saattaisi johtaa tarkastuksen suorittamiseen ja raportointiin jopa virheellisellä ja puutteellisella tavalla. Tästä konkurssipesälle lähes aina aiheutuisi myös oikeusmenetyksiä, esimerkiksi siitä syystä että kaikkia takaisinsaantimahdollisuuksia ei olisi nostettu tarkastuskertomuksessa asianmukaisesti esille. Vastaavasti silloin kun erityistarkastusta johtava tarkastaja ja tarkastusryhmän kaikki jäsenet ovat insolvenssioikeuteen asianmukaisesti perehtyneitä, mahdollistuu tilanne, jossa erityistarkastuksen suorittaja puhuu niin sanotusti ”samaa kieltä” pesänhoitajana toimivan juristin kanssa erityistarkastuksen kaikissa vaiheissa. Tämä todennäköisimmin tietysti johtaa tehokkaimpaan tarkastukseen ja parhaimpaan lopputulokseen pesänhoidon kannalta, välttäen samalla niin sanotut ”harharetket” eli sellaisten seikkojen yksityiskohtaisen selvittämisen ja havainnoinnin, joilla ei lopulta ole merkitystä pesän tai viranomaisten suorittamien jatkotoimien kannalta.

Tehokkaan yhteistyön muodot tarkastuksen eri vaiheissa (suunnittelu, suorittaminen ja raportointi)

Tarkastuksen suunnittelu käynnistyy tyypillisesti oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun erityistarkastuksen suorittaja antaa tarjouksen erityistarkastuksen suorittamisesta ja tutustuu pesänhoitajan laatimaan pesäluetteloon ja velallisselvitykseen. Erityistarkastuksen suorittaja laatii pesänhoitajan esittämän tarjouspyynnön sekä velallisselvityksestä ilmenevien tietojen perusteella tarjouksen siten, että se sisältää ehdotuksen toimeksiannon sisällöksi ja painopistealueiksi. Asianmukaisesti laadittu tarjousdokumentti toimii usein käytännössä myös toimeksiantosopimuksena sen tultua hyväksytyksi konkurssihallinnon toimesta. Varsinainen tarkastussuunnitelma laaditaan pesänhoitajan kanssa käytävän aloituskeskustelun jälkeen.

Tarkastuksen suorittamisvaiheessa erityistarkastuksen tekijälle kertyy tarkempia, yksityiskohtaisia havaintoja, jotka yhteen kerättyinä ainakin laajempien tarkastuskohteiden osalta tulisi käydä pesänhoitajan kanssa läpi tietyin väliajoin pidettävissä välipalavereissa. Näin toimien pesänhoitajalle syntyy mahdollisuus ottaa kantaa tarkastushavaintoihin ja niiden merkityksellisyyteen jo ennen kuin ne esitetään alustavassa tarkastuskertomuksessa. Varsinkin laajemmissa tarkastuskohteissa asianmukaiset modernit analyysisovellukset omaavalla erityistarkastajalla on usein mahdollisuus tarkastaa aineistoja IT-avusteisesti joko velallisyhtiön omista taloushallinnon järjestelmistä tai vastaavasti tilitoimiston käyttämistä kirjanpito- ja reskontrasovelluksista. Tällaisia tiedostomuotoisia aineistoja läpikäytäessä kertyy usein monia sellaisiakin havaintoja, jotka ovat pesänhoitajalle uusia, tai eivät ole vastaavalla tarkkuudella nousseet esille pesänhoitajan suorittamassa alustavassa selvityksessä. Välipalavereiden yhteydessä tarjoutuu myös luontevasti ja tehokkaasti mahdollisuus arvioida, onko alun perin sovittu tarkastuksen sisältö edelleen validi vai tuleeko sitä joiltain osin päivittää. Aloitus- ja välipalavereissa erityistarkastuksen suorittaja ja pesänhoitaja voivat myös käytännöllisellä tavalla sopia tarkastettavan materiaalin täydentämisestä tarvittavien ulkopuolisille tehtävin tiedusteluin, joihin pesänhoitaja antaa tarvittaessa valtuutuksensa.

Jo itsessään erityistarkastuskertomuksen sisältö, rakenne ja tavoite poikkeavat tavanomaisesta tilintarkastajan raportoinnista hyvin merkittävästi. Kansainvälisen kehityksen myötä tilintarkastajan raportointi on monilta osin muodostunut vakiomuotoisten, tarkastushavaintojen listauksia, ja lähes yksinomaisesti tilintarkastajan vastuuta rajoittavia ilmaisuja sisältävien raporttien ja tarkastuskertomusten kirjoittamiseksi. Hyvin todennäköisesti juuri tähän seikkaan liittyen konkurssiasiain neuvottelukunta onkin erikseen kirjannut erityistarkastusta koskevaan suositukseen, että vaikka hyvän tilintarkastustavan mukaan lopullisten arvioiden ja ehdottomien päätelmien teke-minen ei yleensä kuulu tilintarkastajalle, tarkastajan ei kuitenkaan tule tyytyä pelkkään tosiseikkojen luettelointiin, vaan pyrittävä esittämään oma, parhaan käsityksensä mukainen johtopäätös ja yhteen-veto käsiteltävästä asiasta.

Määrätyllä tavalla erityistarkastuksen suorittajan ja pesänhoitajan välisen yhteistyön tärkein ja merkittävin kohta kiteytyykin juuri siihen, että erityistarkastuskertomuksen sisältö ja sen muoto ovat käyttäjän kannalta oikeat ja tehokkaat ja että pesänhoitaja ja velkojat pystyvät kertomuksen perusteella arvioimaan paitsi takaisinsaantiperusteita, myös mahdollisia velallisen rikoksia ja kirjanpi-torikoksia sekä osakeyhtiölain varojenjakoa koskevien ja muiden säännösten (esimerkiksi hallituksen huolellisuusvelvoite) noudattamista. Tämä asia on samalla ehkäpä se eniten keskustelua aiheuttava seikka pesänhoitajien ja erityistarkastuksen suorittajien välillä ja asia, johon on perinteisesti liittynyt nk. odotuskuilua. Parhaimmillaan erityistarkastuskertomus liitteineen on kuitenkin pesänhoitajan näkökulmasta tehokas yhteenveto juuri niistä seikoista, joita hän on erityistarkastuksessa halunnut tarkemmin selvittää, mutta usein se on myös informaatio muista erityistarkastajan löytämistä merkityksellisistä seikoista. Tarkastuskertomukseen sisältyvän yhteenveto-osion ollessa vastaavasti sellainen tiivis ja napakka lista merkityksellisistä seikoista, jonka tekstiä konkurssihallinto voi lähes sellaisenaan hyödyntää jatkotoimenpiteitään eli esimerkiksi takaisinsaantivaatimuksia ja –kanteita sekä haastehakemuksia ja tutkintapyyntöjä varten.

 

KHT Ville Vasama