Tilintarkastajan viralliset tehtävät ja yritysjohdon odotukset tilintarkastajalta

On pyhäinmiesten päivä vuonna 1979 ja istun isossa konttorihuoneessani. Ulkona on hämärää ja sataa räntää, jota tulvii sisään avoimesta ikkunasta isoisän Viipurista hankkimalle aidolle matolle. En välitä siitä, koska samalla olen sekä vakavasti huolissani että suunnattoman helpottunut.

Päättynyt kuukausi on ollut lähes tappava ja työmäärä epäinhimillinen, mutta ainakin uuvuttavat, nöyryyttävät, loputtomat ja turhat neuvottelut entisen kumppanin ja nykyisen kilpailijan kanssa ovat lopullisesti ja ikuisesti ohi. Eivätkä ne olisi voineet koskaan johtaa tuloksiin, koska neuvottelukumppanien tavoitteet olivat täysin vastakkaiset. Minun tavoite oli jatkuvuus, kun taas neuvottelukumppanini tavoite oli johtamani yrityksen nielaiseminen ja poistaminen häiriötekijänä ja mahdollisena riskitekijänä Suomen suljetuilta ja monopoleja suosivilta markkinoilta.

Kuukausi sitten aseita taisteluun ei ollut, paitsi täysin velaton ja solidi yritys. Omasta puolestani en pelännyt, sillä olin varma, että palkkatöitä minulle riittäisi, mutta ajatus siitä, että minä olisin juuri se henkilö, joka tuhoaa edellisten sukupolvien 100-vuotisen työn, sai minut kiristelemään hampaita joka yö ja heräämään leukapielet kipeinä.

Mutta nyt minulla oli pari salaista asetta käytettävissäni; jämerä juristi ja loputtoman osaava ja määrätietoinen tilintarkastaja ja neuvonantaja. Näiden löytäminen oli vienyt viikkoja. Juristit meinasivat loppua Helsingistä, koska jokaisella taitavalla juristilla osoittautui olevan jotain yhteyksiä kilpailijaani. Tilintarkastajan hankkiminen oli siitä syystä ongelmallista, että minulla oli isäni luottohenkilö virallisena tilintarkastajana. Kyseinen tilintarkastaja oli aivan erinomainen, kun yrityksellä meni normaalisti, mutta kun alkoi tulla ongelmia, hän pelästyi ja ryhtyi ylivarovaiseksi ja neuvoi minua suostumaan yrityksen myyntiin kilpailijalle eikä hän myöskään pystynyt laatimaan tarvitsemiani perusteellisia, luotettavia ja analyyttisia laskelmia ja arvioita, joita tulisin tarvitsemaan tulevaa oikeudenkäyntiä varten.

Uuden tilintarkastajan ja luottohenkilön KHT Yrjö Tuokon löysin Kaivopuistosta piskuisen pienestä kellarihuoneesta, mutta luja kädenpuristus ja välittömät suorat täsmäkysymykset saivat minut vakuuttumaan, mutta koska panokset tuntuivat ”elämältä ja kuolemalta” päätin testata häntä. Annoin tehtäväksi yrityksen kaasupullokannan ja sen taloudellisen merkityksen selvittämisen tulevaa oikeudenkäyntiä varten, jota laskelmaa kukaan muu ei ollut onnistunut tekemään. Miehen pää ei kertaakaan noussut ennen kuin selvitys oli valmis ja samalla hän lupautui hankkimaan lisää tarvitsemiani asiantuntijoita eri aloilta.

Ja näillä aseilla sitten voitettiin välimiesoikeudenkäynti ja isäni hyvä, mutta kamreerimainen tilintarkastaja sai väistyä.
Kun tämä ensimmäinen taistelu oli voitettu, alkoi loputon jatkosota. Sen lisäksi että yrittäminen Suomessa oli, ja on uskomattoman vaativaa loputtomine sääntelyineen ja rajoituksineen, niin kilpailija järjesti meille uuvuttavia verotarkastuksia ja oikeudenkäyntejä täysin tekaistuilla syillä, joista kaikista me kuitenkin selvisimme. Kiitos taas kerran hyvien neuvonantajien. Ilman tätä konkreettista apua en tiedä, miten meidän olisi käynyt.

Sääntely on Suomessa niin hankalaa, että on vaikea ymmärtää miten pienet yritykset ilman ulkopuolisia neuvonantajia yleensä pystyvät toimimaan. Olen havainnut, että monet pienet yritykset mieluummin alistuvat virkamiesmielivaltaan kuin ryhtyvät puolustamaan omia, useimmiten oikeita näkemyksiään. Tällainen menettely estää yrityksiä kehittymästä ja kasvamasta.

Suomen ongelma onkin valtava virkamieskunta, jota mm. Saksan SIF:n pääjohtaja Hans Werner Sinn on kauhistellut teoksessaan ”Nordischer Schwindel” eli ”Pohjoismainen Hujaus”. Sinänsä velvollisuudentuntoiselle virkamieskunnalle on käynyt niin kuin ammattiyhdistysliikkeelle, jossa loputonta valtaa käyttävät ammattiyhdistysliikkeet tuhoavat omien jäsentensä tulevaisuuden ja työpaikat, esimerkkinä AKT, Merimiesunioni ja Paperiliitto.

Samoin virkamieskunta vallan lumoissa unohtaa, että kaikki istumme samassa veneessä, jonka nimi on ”Suomi”. Toiminta on johtanut siihen, että jossain osassa Suomea lakeja ja sääntöjä tulkitaan siten ”miten voitaisiin estää” ja jossain harvassa muussa paikassa ”miten voisi mahdollistaa”.

Tämä kaikki johtaa siihen, että varsinaiseen yrittämiseen keskittyvä yrittäjä ei kerta kaikkiaan tule toimeen ilman laajempia näkökantoja omaavaa neuvonantajaa. Yrityksen monimutkaistuvat rakenteet ja toiminnan moniulotteisuus tekevät ulkopuolisten, yhtiön toimintaa tuntemattomien asiantuntijoiden käyttämisen yhä vaikeammaksi, jolloin paras asiantuntija on nimenomaan yhtiön oma pätevä tilintarkastaja, jonka tehtävä on perehtyä paitsi tilien oikeellisuuteen, myös niiden kertomaan viestiin. Muun muassa Arto Prihti on julkaissut tietoa siitä, miten yritysten ajautuminen konkurssiin on jo vuosia aikaisemmin nähtävissä tilejä ja toimintaa analysoimalla.

Virallinen tilintarkastuskertomus on vain lain kirjaimen täyttämistä. Sen sijaan tilintarkastajan yrityksen johdolle laatimat huolelliset sisäiset kertomukset, analyysit ja suositukset ovat johdon parhaimpia työkaluja. Lisäksi tilintarkastustoimistoilla on laaja kirjo eri alojen asiantuntijoita, joita tulee kuunnella ja käyttää yhä monimutkaisemmassa sääntelyviidakossa.
Todellinen huolenaihe onkin lainsäätäjän toteuttamat ja suunnitteilla olevat muutokset, joilla kavennetaan tilintarkastajan tehtäväkenttää ja näin suorastaan pyritään estämään johtoa käyttämästä hyväkseen sitä arvokasta tietoa, mikä osaavalle ja kokeneelle tilintarkastajalle on kerääntynyt johdon konsultoinnissa.

Monet hyvien yritysten konkurssit olisi voitu välttää tilintarkastajien aikaisella ja aktiivisella puuttumisella.

Tilintarkastusta koskevaa lainsäädäntöä on kaikissa viime vuosien muutoksissa muutettu omistajien näkökannasta tarkasteltuna vain negatiiviseen suuntaan, ja sama suuntaus näkyy yhä jatkuvan. Muutokset ovat tehdyt omistajatahoa kuulematta ja selvittämättä, mitä tilintarkastajalta omistajat todella odottavat ja haluavat. Muutoksissa paistaa selvästi läpi pyrkimys vastuun pakoiluun.

Clas Palmberg
toimitusjohtaja
Oy Woikoski Ab