Yrittäjyydestä uuden talouspolitiikan strateginen ydin

Kuva: Pienten ja keskisuurten yritysten osuus koko yrityskannasta on 99,8 prosenttia.

Miltä Suomi näyttäisi ilman yrityksiä?

Alkuun pieni ajatusleikki: Miltä Suomi näyttäisi ilman yrityksiä. Ei kirjakauppoja, ei kukkakauppoja, ei ruokakauppoja, ei vaatekauppoja, ei kuntosaleja, ei partureita, suutareita, kiinteistövälittäjiä eikä tilitoimistoja.

Aivan, ajatus Suomesta ilman yrityksiä on absurdi.  Elämä ei pyöri ilman yrityksiä. Suomessa on yli 280 000 yritystä. Niistä 98,9 prosenttia on pieniä, alle 50 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Ylivoimaisesti eniten – 177 000 – on yksinyrittäjiä. Yrittäjät ja yritykset luovat työn ja verotulot, joilla hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan.

Kurkistetaan 1970-luvun alun Suomeen

Kun Tuokko-yhtiöiden tarina alkoi aivan 1970-luvun alussa, Suomi oli yrittäjyyden näkökulmasta kovin toisen näköinen maa kuin nyt. Maamme hallitusten toimikaudet olivat lyhyitä, kuten olivat hallitusohjelmatkin.

Pääministeri Karjalaisen II hallituksen ohjelma tarjoaa hyvän tavan kurkistaa yrittäjyyden maisemaan 1970-luvun alussa. Hallitusohjelman mukaan Suomen oli ajoissa varauduttava YYA-sopimuksen jatkamiseen. Maan kaupalliset edut eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä oli määrä turvata edistämällä taloudellista yhteistyötä erityisesti Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa.

Hallituksen tavoitteena oli kehittää sellaisia tulopoliittisia neuvottelumenettelyjä, joiden piiriin saataisiin kaikki tulot ja joilla voitaisiin taata tuloerojen kaventuminen sekä kilpailukyvyn säilyminen vakaana. Hintoja, maksuja ja vuokria säännösteltiin.

Karjalaisen hallitus alkoi valmistella yleistä työttömyysvakuutuslainsäädäntöä ja sitoutui yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa vähimmäistoimeentulojärjestelmän luomiseksi. Hallitusohjelmaan liittyvässä hallituspoliittisessa kannanotossa linjattiin lisäksi, että hallitus ryhtyy parantamaan työolosuhteita. Tämän johdosta sitouduttiin uudistamaan työaikalaki, valmistelemaan lakisääteistä työterveydenhuoltoa, laajentamaan työturvallisuuslainsäädännön vaikutusta ja säätämään uusi työtuomioistuinlaki sekä laki työntekijäin yleisestä irtisanomissuojasta.

Hallituksen ohjelma oli selkeästi oman aikakautensa tuote. Yrittäjyys kyllä mainitaan ohjelmassa, mutta kovin yleisellä tasolla. Pienen ja keskisuuren teollisuuden vientiä pyrittiin edistämään. Pientä ja keskisuurta yritteliäisyyttä oli määrä edistää valtion tuella. Kaiken kaikkiaan Suomi näytti yrittäjyyden kannalta valtiojohtoiselta maalta, jossa suhteet Neuvostoliittoon määrittivät kauppapolitiikan tahdin ja yhteiskunnan perusrakenteita luotiin korporatistisessa hengessä.

Tämän päivän yrittäjyys on pienyrittäjyyttä

Tänään pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät lähes kaksi kolmasosaa Suomen yksityisen sektorin työvoimasta. Niiden työllistävä merkitys vain kasvaa, sillä 2000-luvulla lähes kaikki yksityisen sektorin uudet työpaikat ovat syntyneet niihin. Tämän kehityksen voi hyvällä syyllä uskoa jatkuvan.


Kuva: Yli 70 prosenttia uusista työpaikoista on syntynyt pieniin yrityksiin

Kuluvan vuosituhannen aikana yritysten työpaikkojen nettolisäys on kertynyt erityisesti kaikkein pienimmistä, 1-4 henkilöä työllistävistä yrityksistä. Tänä aikana yksinyrittäjien määrä on kasvanut voimakkaasti. Itse asiassa on perusteltua sanoa, että viimeisten vuosien merkittävin työmarkkinoiden rakenteellinen muutos on ollut yrittäjätyön osuuden lisääntyminen palkkatyön osuuden samalla vähentyessä.

Yrittäjyyttä ilmiönä ei voi eikä pidä tarkastella yksinomaan yrittäjien ja yritysten lukumäärän kehityksen tai erikokoisiin yrityksiin syntyneiden työpaikkojen määrän perusteella. Ne kertovat kuitenkin siitä, kuinka yrittäjyyden merkitys muuttuu yli ajan.

Yrittäjyys on murtautunut politiikan kärkeen

Yllä luotiin silmäys 1970-luvun alun politiikkaan sellaisena kuin se on kirjattu hallitusohjelmaan. Kuljettu 45 vuoden ajanjakso on muuttanut Suomea peruuttamattomasti. Olemme kokeneet Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen liittymisen Euroopan Unioniin. Suomen kansainvälinen viitekehys on muuttunut, kuten myös poliittiset ja yhteiskunnalliset olosuhteet. Samalla teknologiat ovat kehittyneet valtavaa vauhtia. Globalisaatio on edennyt muokaten kansainvälisiä kilpailuolosuhteita. Teknologinen kehitys ja globalisaatio koskevat jokaista yritystä jollakin tavalla. Kilpailulta suojattua toimialoja on jäljellä vähän, ja toisaalta yhä useamman suomalaisen yrityksen tavoitteena on perustamisesta lähtien kurkottaa maailmanmarkkinoille.

Juuri nyt eletään taloudellisesti ja poliittisesti epävakaista aikaa. Protektionismi nostaa päätään. Euroopan Unionin tulevaisuus näyttää huolestuttavalta Ison-Britannian kansanäänestyksen jälkeen. Vanhat talousjärjestelmät, vanhat yritykset ja vanhat toimialat ovat vaikeuksissa. Tarvitaan uusiutumista ja uusia yrityksiä, jotka tarjoavat alustan työllisyyden ja talouden kasvulle. Yhteisenä nimittäjänä on yrittäjyys.

Yrittäjyyden arvostus on noussut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Tällaisen havainnon oikeuttaa viimeaikaisten hallitusohjelmien analysointi. Kun yrittäjyys vielä 1970-luvulla mainittiin hallitusohjelmassa hyvin ohuesti, 2000-luvun hallitusohjelmat ovat jo ladanneet suuria kasvun ja työllisyyden odotuksia nimenomaan yrittäjyyden varaan. Samalla politiikkalinjaukset ovat viitoittaneet tietä kohti yrittäjyyttä vahvistavaa politiikkaa.

Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman visio kuvaa arvostavaa suhtautumista yrittäjyyteen: ”Kasvava talous perustuu hyvään johtamiseen, vahvaan yrittäjyyteen ja omistajuuteen sekä koko Suomen voimavarojen hyödyntämiseen.”[1] Ohjelman tilannekuvassa linjataan: ”Suomesta on tehtävä osaamisen, yrittäjyyden, tasa-arvon ja välittämisen yhteiskunta.”[2]

Nykyisessä hallitusohjelmassa on yllä kuvattujen yleisten tavoitteiden lisäksi lukuisia toimenpiteitä, joiden nimenomaisena tavoitteena on yrittäjyyden edellytysten parantaminen. Näitä löytyy talouspolitiikan, veropolitiikan, työmarkkinapolitiikan ja sääntelyn järkeistämisen keskeisimmistä kysymyksistä. Suomen Yrittäjät luonnehtikin hallitusohjelmaa yrittäjyyden kannalta kaikkien aikojen parhaaksi.

Hallitusohjelman ja politiikan arjen välille repeää kuilu

Maan hallitus lähti liikkeelle ripeästi ohjelmansa pohjalta. Tavoitteeksi yli muiden nousi yhteiskuntasopimuksen aikaansaaminen. Tämä sittemmin kilpailukykysopimukseksi nimetty sopimus syntyi puolentoista vuoden vaikeiden neuvotteluiden tuloksena hallituksen ja työmarkkinaosapuolten välille.

Sopimuksen saantona oli ratkaisuja, jotka parantavat kiistatta suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä. Sopimuksen ongelmana on se, että toimenpiteet eivät riitä. Hallituksen ohjelmassa linjatut työmarkkinoiden välttämättömät rakenteelliset muutokset vesittyivät kilpailukykysopimuksessa pahoin. Hallitus korosti ohjelmassaan olevansa uudistuksiin kykenevä ratkaisujen hallitus, joka vahvistaa luottamusta. Puolitoista vuotta tämän jälkeen hallitus on käyttänyt koko oman luottamuspääomansa ja ajautunut työmarkkinajärjestöjen vangiksi.

Etenemisen kohti yrittäjyyden yhteiskuntaa jatkuttava

Yhteiskuntasopimusneuvottelut ja niihin liittyvät kiistat paikallisen sopimisen lisäämisestä ovat hallinneet vaalikauden yrittäjyyspoliittista keskustelua. Vaikka työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kilpailukykysopimus pysäyttikin paikallisen sopimisen laajenemisen, on selvää, että asiaan on palattava. Suomen työmarkkinat kuuluvat maailman jäykimpiin ja palkanmuodostus on Suomessa maailman jäykintä.

Työpaikkoina pienet yritykset ovat tutkitusti hyviä. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämä Työolobarometri osoittaa vuosi toisensa jälkeen, että pienimmissä yrityksissä työnantajan ja työntekijän välit ovat hyvät ja tieto kulkee parhaiten. Tämä on arkijäljellä ajatellen itsestään selvää: kun työnantaja ja työntekijä tekevät samaa työtä samassa tilassa, siinä yleensä tullaan juttuun ja kuulaan myös firman asiat.

Talouden ja työmarkkinoiden murroksessa suuryrityksistä siirtyy työpaikkoja ulkomaille. Samaan aikaan Suomessa yhä useampi työllistää ensin itsensä ja myöhemmin mahdollisesti myös muita. Muutos on pysyvää, ja lopulta myös työmarkkinoittemme rakenteiden pitää sopeutua siihen.

Työmarkkinoiden uudistamisen ohella on turvattava verojärjestelmän kannustavuus. Näiltä osin pääministeri Sipilän hallitus on toteuttamassa myönteisiä uudistuksia. Hallitus on sitoutunut yrittäjävähennyksen toteuttamiseen ja maksuperusteisen arvonlisäverotuksen mahdollistamiseen. Tärkeätä on kuitenkin kehittää yritysverotusta kokonaisuudessaan investointeihin kannustavaksi myöhentämällä yritysverotusta Viron ja Ruotsin malleja hyödyntäen. Samalla on huolehdittava siitä, että erittäin korkeaksi kohonnut kokonaisverorasitus saadaan painettua kohtuulliselle tasolle.

Yrittämisen näkökulmasta verotus ja työmarkkinat sekä niiden poliittinen ohjaaminen ovat jatkuvan mielenkiinnon kohteina. Niillä on suoraa vaikutusta yrittämisen kynnyksiin, työllistämiseen ja kasvuun.

Yrittäjyyden kehittymiseen vaikutetaan kuitenkin myös monella muulla politiikan lohkolla. Suomen talouden vaurauden ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta on perusteltua vaatia, että yhteiskunta tekee kaiken voitavansa matkalla kohti yrittäjyyden yhteiskuntaa.

Yksi selvimmin yhteiskunnan päätettävissä olevista, yrittäjyyteen vaikuttavista ilmiöistä on sääntely. On ilahduttavaa, että sääntelyjärjestelmien paisumiseen on kiinnitetty huomiota niin EU-tasolla kuin Suomessakin. Paljon pitää vielä tapahtua, ennen kuin sääntely toimii yrittäjyydelle tarpeellisena kannusteena. Tällä hetkellä yrittäjät kokevat sääntelyn järjestelmäriskiksi, joka estää yrittäjyyttä ja kasvua. Sääntelyä voidaan järkeistää ja keventää huomattavasti ilman, että tavoitteista on tarpeen luopua.Yrittäjien ja yritysten kilpailukyky ei toki ole pelkästään yhteiskunnan päätöksistä kiinni. Yritysten on itse huolehdittava tuotteidensa ja palveluidensa laadusta. Uusia markkinoita on etsittävä aktiivisesti, ja kehittäminen ei saa pysähtyä koskaan.

Suomen kaltaisessa pienessä avoimessa ja vientiriippuvaisessa maassa on huolehdittava siitä, että osaamisemme taso on maailman huippua. Yritysten kansainvälistymisen suhteen Suomen pienet yritykset ovat olleet passiivisempia kuin kilpailijamaissa. Meille on ollut tyypillistä, että pienet yritykset ovat kansainvälistyneet osana isojen yritysten alihankintaketjuja. Jatkossa se ei enää riitä. Tarvitaan kansainvälistymistä yritysten omilla tuotteilla ja palveluilla. Siinä työssä pienten yritysten ja oppilaitosten yhteistyö pitää saada uudelle tasolle.

Tulevaisuus on nuorten, ja yrittäjien

Yrittäjyyden varaan lasketaan paljon. Yrittäjyys on tärkein tulevan kasvun ja työpaikkojen lähde. Onkin selvää, että yhteiskunnan jatkuva murros vahvistaa yrittäjyyttä. Isot yritykset jakautuvat pienempiin ja työurat muuttuvat monipuolisemmiksi. Ihmiset vaihtavat roolia yrittäjyyden ja palkkatyön välillä entistä useammin ja kitkattomammin.

Yksi tämän ajan ilahduttavimpia ilmiöitä on nuorten yrittäjyysaikeiden myönteinen kehitys. Tämän vuosituhannen aikana 18—24 -vuotiaiden nuorten yrittäjyysaikomukset ovat nousseet kaksikymmentäkertaisiksi. Nyt jo 20 prosenttia nuorista harkitsee GEM-tutkimuksen mukaan yrittäjyyttä uravaihtoehtona, kun vuosituhannen alusta vain prosentti suomalaisista nuorista teki niin.


Kuva: GEM-tutkimuksen mukaan nuorten nuorten yrittäjyysinto on kaksikymmenkertaistunut tällä vuosituhannella.

Yrittäjyys muuttuu ja kehittyy ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa. Samalla kun yrittäjyys muuttuu, yrittäjät tarvitsevat tuekseen yhä parempia palveluita. Tämä haastaa myös taloushallinnon palvelut uudistumaan. Yrittäjyyden ihanneyhteiskunnassa ihmisten luovuus vapautetaan ja osaaminen valjastetaan hyvinvointia edistämään.

Toivotan mitä parhainta onnea 45-vuotista toimintaansa juhliville Tuokko-yhtiöille. Olkoon myös tuleva polkunne yrittäjien kumppanina antoisa.

Antti Neimala
varatoimitusjohtaja
Suomen Yrittäjät
[1] Pääministeri Sipilän hallitusohjelma s. 5.

[1] Ibid. s. 6.